Taipuu se pienikin

Rautalangan vääntelyä 1:12 mittakaavassa.

Halusin nukkekotiin perinteiset rautalankaiset pannunaluset.

Joten kokeilemaan, kuinka taipuu lanka niin pieniin asioihin.

Vasemmalla ensimmäinen kokeilu, oikealla toinen.

Lisäksi tein Unskille tietysti miehekkään makkaratikun.

Nyt kokeilemaan mitä muuta onnistun vääntämään...

Tokka kasvaa

Taas yksi tuikkukupin poisto porosta.

Eli metallin sahausta, viilausta, hiontaa ja kiillotusta.

Halvalla kirpparilta pelastettu, vähän vahingoittunut tuikkuporo.

Irrotin kuppiosan rautasahanterällä aloittaen ja lopulta vääntämällä.

Viilasin sahausjälkiä viilalla ja jatkoin hiomapaperilla.

Sitten pääsin kokeilemaan Lidlistä ostettua kiilloitussarjaa.

Laitoin huopalaikkaan krominkiillotustahnaa ja kone pyörimään.

Vähän roiskui, kunnes tahna imeytyi sopivasti laikkaan.

Hyvin hävisi hiomajäljet poron jaloista.

Metalliporojen tokka on kasvanut jälleen yhdellä.

Kuvassa on nyt kaksi entistä tuikkua ja yksi entinen servettirengas.

Aika kivasti menee kiiltoasteet, kiiltävä, matta ja hiottu.

Peltiä pieneksi

Kierrätysmetallista askartelua nukkekotiin.

Piparimuotista leikattuja ohuita suikaleita.

Alumiininen teesiivilä. Lisäksi 357:n hylsyjä.

Valmistui peltimukit, piparimuotteja ja reikäkauha.

Mukit tein leikkaamalla hylsyn reunaan ensin korvan verran suikaletta.

Taittamalla suikaleen korvaksi ja leikkaamalla hylsyä matalammaksi.

Piparimuotit on vain taivuteltu suikaleista pihdeillä muotoonsa.

Ohuemmasta materiaalista olisi saanut tarkemmat muodot.
En liimannut muotteja mitenkään, ei ollut tarpeeksi pieniä puristimia.

Reikäkauhaan leikkasin pyöreän palan teesiivilästä, viilasin siistiksi,

ja piparimuotin kaksinkertaisesta reunasta tein kauhan varren.

B ja C

Ilmaislaarin laatikoista muokkaantui pieni lipasto koruille.

Reilu viikko sitten pelastetut huonokuntoiset vaneriset laatikot.

Hioin kummankin laatikon huulletut reunat koneella suoriksi.

Irrotin isommasta laatikosta varovasti yhden seinän.

Sahasin irroitetun seinän alareunasta kapean siivun.

Liimasin sahatun soiron takaisin kiinni ison laatikon alareunaan.

Lopusta seinästä tein laatikon päädyn pieneen laatikkoon.

Pienemmän laatikon lohjennut c-kirjain jäi päädyn alle piiloon.

Hioin vanhoja maaleja vähemmäksi.

Tein hyllyn lyhennyksestä jääneestä  9 mm vanerista kannen.

Nyt laatikot ovat sisäkkäin ja muodostavat pienen lipaston.

 Etupuoli.

Laatikko kiinni, en laittanut edes nuppia, näyttää edelleen palikalta.

Takapuoli.

Maalasin mustalla Helmi maalilla ja tuputin kultamaalia.

Nyt saan osan koruista pois kulhoista keräämästä pölyä.

10 milliä

Mistäs työkaluja käyttävä nainen tekisi korun, jollei työkalusta.

Ruosteinen yksittäinen kiintoavain pengottu romulaatikosta.

Mittaa vähän alle 10 senttiä ja koko 10 milliä.

Niin on avain lyhyt ja siro, ettei sillä ihmeemmin oikeasti vääntäisi.

Ensin hiontaa ja kiillotusta, sitten kolmen pienen reiän poraus.

Napakkaa ompelulankaa ja helmiä, lopuksi lisätään musta nyöri.

En muistanut ottaa sitä ennen kuvaa, kun vaan lähti idea lentoon.

Helmet, sydämet ja siivet molemmin puolin avainta.

Helmet ovat syvennyksessä, jossa lukee chrome vanadium.

Ihan tuli mun näköinen koru, jota voi vielä käyttää avaimenakin.

Teosten teko

Nukkekotiin kirjoitettu kirjoja, no ei sentään, sahattu kirjoja.

Kirpputorilta napattu ilmainen pehmeäkantinen kirja.

Mittasin ja merkkasin sahauspaikat, kuviosahalla pilkoin pieneksi.

Kansiin liimasin paperisilpuista päälliset.

Vanhalla, liian paksulla kultatussilla raitoja selkämykseen.

Kirjojen korkeus on 20 mm, leveys 13 mm, paksuus 6 mm.

Ylläolevan mallisia ovat kansipaperit.

Liimasin paperit neliskulmaisina ja leikkasin vasta paikallaan.

Taitellin reunat nopeasti kansien sisäpuolelle.

Oli joutuisasti toimittava, ettei liima ehdi kuivua, jäi kuvaamatta.

Simppelisti

 Ongelmana oli muiskikirjan välistä karkaavat kynät.

Joskus ongelman ratkaisu onkin yllättävän yksinkertainen.

Jostakin vaatteesta leikatusta kuminauhanpätkästä ompelin lenkin.

Koristelu merkillä ja rumien ompeleiden peitto hopeatussilla.

Valmiin lenkin pujotus kirjan etu- tai takakannen ympäri.

Enää ei kynät karkaile, eikä katoile, pysyy mukavasti kirjan mukana.

Kuminauhaisen pidikkeen voi myös helposti siirtää kirjasta toiseen.

Tästä näet toteutuksen. 

Ommeltu koneella yhteen kaksinkertaisen osuuden matkalta.

Päät vain taitettu sisäänpäin, ei ommeltu, jotta jousto säilyy.

Pienin muutoksin

Viikolla tehtyjä kirppislöytöjä muokattu paremmiksi.

Punkaharjupainatus poistettu häränsilmä tuhkakupista.

Pullonavaaja kokenut maalinpoiston, hionnan ja saanut uuden värin.

Teelusikan kokoinen mittalusikka, viilattu kattilaksi nukkekotiin.

Näitä keräilen ja muistelen isääni, hänellä kun oli yksi tuollainen.

Kolme savunharmaata, yksi turkoosi ja yksi sininen.

Olen noita paikkakuntakuvia poistellut joistain aiemmistakin.

Noiden hintahaarukka on ollut ilmaisesta 1,5 euroon.

Pullonavaaja on juuri passeli keittiön roikottimeen.

Tämä on melkoisen moderni nukkekotiini, että saa tovin odotella.

Ehkä Unski saa se joskus syntymäpäivälahjaksi...

Vintilän verran

Nukkekotiharrastajat ryhmässä näin ihania työkaluja.

Päässä alkoi raksuttaa toteutustapa omista materiaaleista.

Joten, pakkohan se oli mennä työhuoneelle tekemään oma vintilä.

Sillä tarvitaanhan miehiseen nukkekotiin paljon erilaisia vehkeitä.

Malli ja pienoismalli.

Ei ole suuri tämä pora.

Materiaaleina 2 purettua puuhelmeä, 1 metallinen helmi,

pätkä rautalankaa ja tylsä, tähän lyhennetty 1,5 mm poranterä.

Kavereita

Monenlaisia kavereita.

Tartsanilla on kahvitteluseurana hemaiseva (lainattu) tyttökaveri.

Kupit olen tuonut vuosia sitten jostain messuilta tyttärille.

Pannu, joka oikeasti on sirotin, dyykattu roskiksesta.

Rankomies ja Tartsani ovat ryyppykavereitakin.

Pikarit ja pullo tyhjenee, maailma paranee, ainakin puheissa.

Pullon alkuperää en muista, se on ollu minulla varmaan 30 vuotta.

Etiketin tulostin ja liimasin paperiliimalla (helppo poistaa).

Pikarit on tein saaduista messinkikynttilänjaloista.

Hyvää ystävänpäivää !

4 annosta viikossa

Neljän lahjoituskirpparin kiertelyn antia.

Kiveä, peltiä, puuta, sekalainen kasa. Hinta noin 3 euroa.

Vuolukivinen makkaraputki, toinen jo, kiukaalle.

Ruotsin armeijan norjalaiset ruokailuvälineet, miehelle tai tyttärelle.

Mittalusikka, hunajajuttu, kukkonipsu, kenties mininäpertelyihin.

Pullonavaaja, peltilautanen ja kynttilänjalka tuleviin tuunauksiin.

Pieni puinen hyllykkö, 52 cm leveä. Vitosen maksoin.

Vessaan peilin alle suunnittelin, oli vähän kapea, tytär haluaa tämän.

Hiontaa ja maalausta, kun kerkeän, taitaa tulla valkoinen.

Ilmaiskorista vaneriset palikan näköiset ja kannettomat laatikot.

Hiontaa ja värinmuutosta ainakin, tiedä vielä mitä keksin...

Playmobil ukkeleita, kartuttamaan isoa jo aiempaa kokoelmaa.

Sekä 30 senttiä maksanut savunharmaa Punkaharjuinen häränsilmä.

Vääntämistä 2

...jatkoa eiliseen.

Olihan se kokeiltava toinenkin, kun parannusajatukset oli päässä.

Tällä kertaa tein ihan kokonaan rautalangasta.

Paksuudet siis 1,5 ja 0,9 mm. Pitäisi olla ohuempaa tuo kieputettava.

Nyt ei ole niin paljon mutkia, kun vääntyi kerralla kohdilleen.

Nuukana naisena tein jämäpätkistäkin ovenhaan.

Laitan haan toistaiseksi miljoonalaatikkoon.

Odottamaan mahdollista tarvetta ja pitäähän sitä turhiakin olla.

 Tykkään tästä enemmän, kuin edellisestä versiosta.

Komeampi on koko rautaisena.

Laitan tämän puuhellan viereen, tarvitaanhan siinäkin puita.

Vääntämistä

Nukkekotiin väänsin rautalangasta puutelineen.

Idea ulkonäöstä mielessä oli, toteustustapa vain kokeiltava.

Ei tullut ihan toivotun näköinen, no olihan tuo eka yritys.

Vähän on vinksallaan suuntaan ja toiseen.
Toteutuksen ja mittasuhteiden haeskelua, vääntämistä ja vääntämistä.

Seuraava voisi jo onnistua, koska nyt on tiedossa mitat ja malli.

Tein hellakoukunkin samaan sarjaan.

Materiaaleina 1,5 ja 0,9 rautalankaa, sekä pätkä pajua.

Koivuklapit on pilkottu kirveen sijasta vasaralla ja puukolla.

Puut valmiina kamarin uunin vieressä.

Uunineduspelti näkyy vielä puuttuvan, ei paloturvallista.

Saattaa olla että väännän myöhemmin uuden, saattaa olla että en.

Onhan tuo voinut vinksahtaa ajan myötä ja kovassa käytössä.

Teetä metsämökissä

Romulaatikkossa pyörinyt teetupa pääsi käyttöön.

Nikkaroin vanerista teepusseja varten tarjoilulaatikon.

Pieni metallinen tupa asettui keskelle metsämaisemaa.

Ylhäällä "kuu" helpottamassa nostamista.

Väriksi hinkattu musta Osmo Colorin puuvaha.

Vielä pienet ketut metsänpohjaan kirmaamaan.

Pannusta koti

Työhuoneella on pitkään pyörinyt roskiksesta löytynyt pannu.

Oli ohutta alumiinia, kanneton ja lommoinen, ei raksuttanut.

Yhtenä päivänä leikkipannu alkoikin näyttää punaiselta tuvalta.

Leikkaisin pienillä peltisaksilla oven ja ikkunoita. Viilailin reunoja.

Tein pienestä mustasta puulautasesta ja punaisesta helmestä kannen.

Toisellakin puolella on ikkunat.

Siinä se keittiön ikkunalla, mustien ja punaisten kukkaruukkujen välissä.

 Odottaa mahdollisia uusia asukkaita...

Miljoonalaatikko

Jäätelötikkuista nikkarointia nukkekotiin.

Pitäähän miehellä nippeleitä olla, tein siis pienen tilpehöörilaatikon.

On pulttia, ruuvia, jousta, koukkua, rautalankaa, nauloja.

Laatikko tehty pestyistä jäätelötikuista ja pohja saadusta koivuviilusta.

Sopivan patinainen väri on vauhdissa improvisoitu. 

Nappasin kaapista spriipurkin, jossa olen puhdistanut mustekynää.

Sudin laatikon sillä musteen sotkemalla spriillä, nopeaa ja kierrätystä.

Osathan on elektroniikkaromua, koruosia jne.